Myöhempien Aikojen Klassikkoraportti - Out of Tune

02.11.2010 | 04:46, Lauri

Tiistai 26.10: 45.Special, Oulu


"Myöhempien Aikojen Klassikot"-kiertue alkoi turvallisesti bändien kotikaupungista Oulusta. Koko kiertue oli kasattu ydinajatuksen "ILMAISTA JULKISTA RAHAA, VAU"-ympärille ja se tarkoitti sitä että paperihommien ja muiden säätöjän kanssa oli tehty töitä toukokuusta asti. "Valtakunnallinen Klubi- ja Aluekiertuetukihanke" lupasi siis korvata puolet reissun matka- ja majoituskuluista, lisää VAKA-hankkeesta voi lukea netistä osoitteesta http://www.vaka-hanke.fi/. Yhtä hyvin kai sitä voi ilmaista rahaa ottaa tuoltakuin luukulta kuin kelalta ja sossusta? No, tuli tähän 6 keikan rupeamaan panostettua muutenkin mm. kiertue-mixtapen valmistelulla ja yleisellä intoilulla. Suomessa harvoin pääsee edes vetämään näin pitkiä yhtenäisiä rupeammia, eiköhän tämä ainakin toimi kunnon harjoitusleirinä mahdollisia ulkomaanreissuja varten. Liikumme kahdella pakulla, toisessa menee 2 bändiä ja toisessa 1 bändi sekä backline.

Tänään soitettiin siis 45.specialissa, Oulun siinä isommassa rokkiklubissa jossa punkkia ja muuta möykkämusiikkia kuulee nykyisin aika harvoin. Kaikki pelasi mainiosti, varsinkin kun soitot olivat tällä kertaa intiimimmässä kellaritilassa. Ruoat, 2 koppaa kaljaa, porukkaa hyvin, sopivan kevyt päihtymyksen taso itsellä ja yleisesti innostuneet fiilikset hallitsivat iltaa. Oma keikka Out of Tunella meni nappiin (edellisen kerran pari viikkoa aikaisemmin meni hommat höpöksi alkoholin takia Luulajassa, tämä oli hyvä hetki skarpata). Hebosagil ja Moral Front tuli tsekattua myyntipöydän takaa. Hebosagil kuulosti perusvarmasti omalta itseltään, oman keikan jälkeen ei keskittyminen onnistunut ihan täysin tähän mutta todella jykevältä ja äreältä kuulosti (kuten aina). Yllättäen jätkät olivat päättäneet myös soittaa alle puolituntiset keikat tällä reissulla, eli nälkä jäi ja ajatus vielä 5 keikasta tätä tuntuu nyt oikein kivalta. Moral Front soitti paljon uusia biisejä ja hökellys-kaoottisuutta piisasi. Sami onnistui katkomaan keikan aikana kolme kieltä, joita sitten Harrin kanssa vaihdoimme sillä aikaa kun Sami rämpytti varakitaraa (kun siitä katkesi kieli, oli pääskeba taas kunnossa ja niin edelleen.).

Nyt olen jo kämpillä ja käymässä nukkumaan ajoissa, 6 kaljan voimalla ja hyvillä mielin. Huomenna alkavat tositoimet, tämän yön vielä lepään ja niin aikoi tehdä suurin osa muustakin retkueesta. Onneksi sentään Sami ja Pete jäivät Numeroon elämään paheellista rokkielämää, ettei ihan virkamiesrundilta vaikuta. Laitoin kasetille nauhoittumaan The Sadiesin Favourite Colorsin sekä Allman Brothersin kaksi ekaa, saa nähdä miten muuhun Unelmien Bändipakun matkustajakaartiin nämä uppoavat.

Keskiviikko 27.10: Vastavirta-klubi, Tampere


Keskiviikkona heräsin kahdeksan maissa raittiina ja reippaana. Blue Rentin vuokrapakun nouto oli sovittu puoli kymmeneksi, ja kun yhdeksän maissa tein lähtöä autonhakureissulle sainkin vuokraajalta puhelin. Kuulemma kiirettä piti niin paljon että yhteyshenkilö oli jättänyt auton käyntiin lämpiämään valmiiksi avaimet paikoillaan Välivainion Shellille, että sen kun menisin sinne ja hakisin. Sain pikakoulutuksen Mersun käsijarrun käyttöön, jota käytettiinkin jalalla(!). Hämmentävää. Auton malli oli ollut ennalta hämärän peitossa, kuvauksena B-kortilla ajettava 8+1-pikkubussi jossa reilusti tavaratilaa. Tavaratilan reiluus osoittautui kuitenkin kyseenalaiseksi, kun roudatessa pelkkä backline vei molemmista autoista niin suuren osan etteivät instrumentit ja henkilökohtaiset reissukamppeet tahtoneet enää mahtua kyytiin. Kun vaihtoehdoiksi oli jäämässä sillit purkissa, kitarat sylissä -tyylinen matkustaminen pakuissa tai Otson vanhempien kuomullisen peräkärryn lainaus oli valinta selvä jälkimmäisen hyväksi.

Anttosen Unelmien Bändipakulle tehtiin myös pikahuolto, öljy ja nesteet olivat aivan minimissä (eli varoitusvalo vilkuttikin aivan syystä, eikä kosketushäiriön takia). Lopulta kaikkien kamppailujen jälkeen pääsimme liikkeelle Maikkulan Nesteeltä vähän yhden jälkeen. VV:lle ehdittiin kuitenkin ajoissa, soundtsekit hoidettiin ja ruoka maistui.

Keikkojen suunniteltuna aloitusaikana kymmeneltä ei paikalla ollut vielä juuri ketään. Ihmettelimme hieman lipunmyynnin meininkiä, jossain vaiheessa kun paikalla oli silmämääräisesti laskettuna lähes 40 henkeä oli lippuja mennyt myyjien laskelmien mukaan 16. Naamavippejä näytti menevän myynnin ohi useita ja lipunmyynti laitettiin ennen kahtatoista kun kolmas bändi vasta aloittamassa. Onneksi keikasta oli sovittu 200 euron takuusumma, olisi muuten saattanut vituttaa tämä meininki. Moral Frontin huutaja-Mikolta oli hävinnyt flunssan myötä ääni lähes täysin. Mikko veteli koko päivän hiljaa vuorotellen lämmintä juotavaa ja kaljaa, eikä ennen keikkoja mitään merkittävää parantumista ollut tapahtunut. Jotenkin äänen säästely oli auttanut ja mekkalaa lähti miehestä niin ettei asiasta tietämätön varmaankaan huomannut. Kitaristi-Sami tuki omalla huudollaan hommaa ja hoiti jonkun biisin verran lepoa Mikolle välillä jos en väärin muista.

Hebosagil soitti tokana, distrotiskin takaa tsekattuna tuntui hyvin perusvarmalta keikalta, intensiteetti ei ollut aivan yhtä älytön kuin edellisenä iltana, mutta se saattoi johtua myös omasta sijainnista ja seesteisemmästä fiiliksestä. Hebojen keikan jälkeen piti käydä nostattamassa tunnelmaa parin kaljan verran, mutta ehdin kuin ehdinkin takaisin Aortaortan keikan alkuun. Heitä oli kerääntynyt katsomaan jo jonkun verran sakkia, ja hyvän keikan soittivat. Oma keikka oli ihan kohtalaisesti, mieleenpainuvin juttu oli vanhempi mies joka ölisi ja mölisi mystisiä, yllytti soittamaan lisää ja yritti välillä vaatia huikkaa oluestani. Otso keksi vastata tähän pyyntöön sanoin "Ei, sun pitäs tarjota meille huikka!" joka johti siihen että mies siirtyi tiskille vaatimaan soittajille soppaa ja pääsimme jatkamaan keikkaa. Coverina ei vedetty tamperelaisten pyynnöistä huolimatta Popedaa, vaan Amerikan Popedaksi spiikattua Lynyrd Skynyrdiä.

Kuskiksi ja merchpersoniksi loppureissulle lupatunut Katri ehti paikalle sopivasti keikallemme, ja hän myös ajoi meidät kämpilleen yöksi Tesomalle. Nukuimme rauhassa hyvät yöunet Timo-kissan ajottaisesta seurankipeydestä huolimatta. Harrikaan ei kuollut kissa-allergiaansa. VV:lle oli sovittu roudaus puoli kolmeksi johon emme aivan ehtineet, ja ennen saapumista sinne Hebojen Osku soitteli ilmottaakseen että he ovat valmiit ja lähtevät ehtiäkseen noutamaan Peten omistukseensa hankkiman vm. 1978 Ludwigin teräksisen rumpusetin Sipoosta ennen tsekkiä.

Torstai 28.10: Lepakkomies, Helsinki


Seuraava keikka oli siis Helsingissä Lepakkomiehessä, ja sinne ehdittiin suunnitellusti joskus kuuden maissa. Pienen arvonnan jälkeen sain ajettua auton kärryn kanssa Lepiksen kellariin. Meinasi tehdä vähän tiukkaa. Alhaalla selvisi ettei autoa voisi jättää yöksi sinne, joten päätin pysytellä ajokuntoisena keikkojen loppuun asti. Illan "paikallisena bändinä" ja ensimmäisenä soittava Sur-rur tunnetaan yleisemmin Suomen Parhaana Bändinä. Bändillä oli uuden levyn nauhoituksiin valmistautuminen käynnissä, joten he ehtivät paikalle vasta 21.30 joka oli aiemmin ilmoitettu ensimmäisen bändin aloitusaikana. Soitto pääsi alkamaan kuitenkiun suurin piirtyein varttia vailla kymmenen.

Lipunmyynti piti hoitaa itse joka kyllä sopi, saatiinpahan valita naamavipit itse. Kiertuekassuja ja muuta roinaa myytiin myös aika hyvin, kun Lepiksessä pystyy nämä laittamaan näkyville suoraan lipumyynnin yhteyteen.Soittojärjestys oli meille ihanteellinen, Sur-rur, Moral Front, Out of Tune ja Hebosagil. Vietin suurimman osan illasta lipunmyynnissä, mitä nyt Sur-ruria piti muutaman uuden biisin ajan käydä tsekkailemassa. Hyvältä kuulosti.

Oma keikka meni aika lailla nappiin, ja osa yleisöstä jaksoi kuunnella innostuneesti jopa koko keikan. Palautekin oli kiitettävän värikästä, mm. vokaaleiksi kaipailtiin klassista hevikiljuntaa ja jälkeenpäin piffillä palautteeksi saadut "Out of Tune oli lauluja lukuunottamatta mainiota progeilua (parin tuopin jälkeen en kyllä olisi jaksanut katsoa lainkaan; loistava arki-iltabändi siis...)" ja "Paikotellen aika erikoismusaa." lämmittivät mieltä. Morkkiksen ja Hebojen keikat tuli istuttua enimmäkseen lipunmyynnissä, mutta käsitin että subjektiivinen kuntohuippu lieni heilläkin päällänsä. Lippuja meni 92, eli aika kivasti. Muutamia tuttuja tuli nähtyä mutta isomman skenetyksen jätin muille. Tirkkosen Tomi oli hoodeilla ja kuvailikin taas vaihteeksi, ehkä jossain vaiheessa tulee lisää tämän tyylistä kampetta illallta: http://foto.pnuk.net/photo/313/

Bändikaljojen kanssa oli pientä nihkeyttä kun Sur-rurin miehistöä ei oltu laskettu mukaan soittajien lukumäärään sitä ilmoitettaessa, ja kaljat loppuivatkin tämän takia kesken. Baarin henkilökunta kuitenkin korjasi erehdyksen mukisematta, mutta silti vaikutti että toiset olivat juoneet enemmän kuin toiset.

Roudaaminen pois osoittautui myös hankalaksi prosessiksi. Kun kaikki kamat oli roudattu autoihin ja kärryyn huomattiin että Mersun avaimet olivat hukassa. Morkkiksen Juha oli lähtenyt ensimmäisenä keikkojen jälkeen etenemään kohti yöpaikkaa, ja muut vaihtoehdot tutkittuamme totesimme että niiden täytyi olla hänellä. Juha ei tietenkään vastannut puhelimeen, mutta saimme lopulta hänet kiinni hankittuamme hänen majoittajansa numeron kiertoteitse. Kun avaimet oli saatu, oli yläkerran S-marketin lastauslaiturille ajanut sopivasti rekka niin, että jouduimme odottamaan vielä ylimääriset puolisen tuntia sen lähtöä. Tätä seurasi puolitoista tuntia pakulle ja kärrylle sopivan parkkipaikkan etsimistä Merihaan läheisyydestä.

Kunnon bailufiiliksissä ollut Petteri piristi kaikkia muistuttamalla että kaikki kyllä ratkeaisi kunhan vain laittaisimme auton parkkiin ja lähtisimme baariin. Auto ja kärry päätyivät Hiltonin eteen parkkiin, ja 8 euroa meni aamu-unien varmistamiseen (max. parkkiaika 4 tuntia). (Samana yönä Hebosagil ja Moral Front kreisibailasivat Kumpulassa ja pelasivat litraisen vodkapullon pyöritystä. Sitä millaisia synkkiä salaisuuksia ovat he toisilleen siellä kertoneet ei minulla ole valitettavasti tietoa.)

Perjantai 29.10: Pub Blackout, Mikkeli


Perjantaina oli tarkoitus lähteä kohti Mikkeliä hyvissä ajoin, tarkemmin ottaen kahdelta. Loppuillan ja aamun suunnitelmat eivät kuitenkaan olleet kulkeneet Juhalle asti, joka sanoi kuulleensa aikataulusta klo 13.45 ollessaan matkalla ostamaan uutta bassoa. Eipä auttanut, lähtö viivästyi eikä oikeaa bassomallia löytynytkään hyllystä liikkeen lupauksista huolimatta. Pääsimme liikkeelle joskus kolmen jälkeen, jolloin vaihdoimme myös autoa Hebojen kanssa. Tune ja Katri nousivat takaisin Unelmien Bändipakuun ja saivat lähdön yhteydessä 60 € bensarahat joilla Hebojen oli pitänyt tankata auto edellisenä yönä. Sovimme että pysähdymme ensimmäiselle huoltoasemalle kaupungista päästyä. Diesel loppui ylämäessä punaisissa liikennevaloissa Arabianrannan kohdalla. Ei muuta kuin tyynesti hätävilkku päälle ja pihalle työntämään auto sivuun seuraavien punaisten aikana. Soitto toiselle seurueelle ja odottelua kunnes se saapui paikalle uuden ja täyden 5 litran varapänikän kanssa. Tässä vaiheessa vähän jännitti lähteekö Volkkari käyntiin jos kone on hörpännyt ilmaa dieselin loppuessa, ja lähtihän se kun imua avattiin aavistus. Loppureissun aikana tankkausten kanssa pihisteltiinkin sitten huomattavasti vähemmän. Oli myös mukavaa että diesel loppui siitä autosta jossa ei ollut kärryä perässä, se olisi saattanut jäädä työntämättä ylämäkeen.

Saavuimme Mikkeliin lopulta puoli kahdeksan maissa eikä auttanut kuin lähettää muu bändi hakemaan pizzaa ja kasata nopeasti laulukamat ja niihin integroidut äänitysvehkeet. Ajallisesti meinasi tulla kiire tsekkien kanssa, ja taisimme skipata omat tsekkailut kokonaan. Mikkelissä ei kellään ollut tuttuja eikä paikallisen Missile-bändin jätkätkään olleet saaneet ketään lupautumaan majoittamaan. Tämän vuoksi majoituimme omenahotelli-tyyppisessä halpishotelli Uusikuussa (josta siis toki hankeraha kattaa puolet.). Tarkoitus oli alunperin saapua paikalle hyvissä ajoin iltapäivällä, tsekata, hakea pizzat ja mennä hotelliin rauhoittumaan ennen keikkoja, mutta eihän siitä mitään tullut.

Pubin henkilökunta oli ystävällistä, mutta aika käppäiset olivat tarjoilut: ei ruokaa, ei bändikaljaa, alennuksena hanatuotteet soittajille 2 € / tuoppi. Onneksi sentään kahvia ja limsaa sai. Paikallinen bändi Missile soitti tokana ja kyseessä oli peräti bändin eka keikka. Soittajilla on tosin taustaa mm. Paskahalvauksesta ja muista mikkeliläisistä punkbändeistä. Missile veti vauhdikasta Zeke-ripoff-rokkailua, hyvin jytisi ja pysyi kasassa vaikka biisit vielä vähän geneerisiä olivatkin. Oivallista. Tänään kaikki muut bändit tosin vetivät kohtuullisen löysästi, joka voidaan tosin tarkistaa ääninauhalta jälkeenpäin (keikasta on taltioitu moniraidat ja pari kasettia pimeää videota). Lippuja meni 48 eli yleisöä oli kohtuullisen hyvin tällaiseksi Terra Incognita-keikaksi. Siitä tosin hävisi Missilen jälkeen puolet, lisäksi baarin edustalla (ja sisälläkin) hengasi hienoja reippaita ja urheilullisia lyhytukkaisia nuorukaisia, joita leikkisästi pirinatseiksi tituleerasimme. Sivusta kuultuna he puhuivat vähän väliä lähtevänsä jatkamaan Majalle, kyseessä lieni se Päämaja juuri josta jatkosotaa johdettiin reippaissa pirinousuissa 24.6.1941-19.9.1944. Siellä olisi ollut hienoa soittaa.

Päämajaan kuokkimaan pyrkimisen sijaan lähdimme juomaan omia kaljoja hotellihuoneisiin. Megabailujatkoja ei tullut tänä yönä, hengasimme Katrin kanssa Morkkiksen huoneessa katsomassa telkkarista uskomatonta Nuija ja Tosinuija-kreisikomedian jatko-osaa. Tähän prequeliin oli napattu never heard-näyttelijät matkimaan mahdollisimman pitkälle Jim Carreyn ja sen toisen hepun maneereja, ja koko komeus oli yhdistetty "apukoulun American Pie"-teinikomedian irvikuvaan. Jostain syystä leffa kuitenkin viihdytti oikein kovasti sillä hetkellä. Hieno valinta kanavan ohjelmistosta vastaavalta taholta. Loppuillan sikailusta vastasivat Harri ja Otso ryyppämällä kahdestaan perseet (ajanvietteenä mm. nukkuvan Petterin kiusaaminen, etäbailuyhteys kaiutinpuheluna Juha Haipukselle Ouluun ja lopulta vessanpönttöön oksentaminen.).

Lauantai 30.10: La Barre, Joensuu



Huoneet piti luovuttaa puoliltapäivin, joka tarkoitti että pääsimme liikkelle hyvissä ajoin. Roudaus oli kivuttoman nopeaa Oskun ja parin muun tyypin purettua PA:n piuhat nätisti edellisenä iltana. Hauskin episodi sattui kun istuimme Katrin kanssa baaritiskillä ja humalainen vanhempi isäntä tuli selittämään vähän faktoja elämästä. Ensin hän kehotti meitä pitämään toisistamme huolta, joka aivan asiallinen kehotus onkin. Sen jälkeen alkoi tosiasioiden kertominen; kun 18-vuotias lapsenlapsi alkoi seurustella kolme vuotta vanhemman pojan kanssa, ilmoitti mies pojalle että jos tämä tyttöä vahingoittaa millään lailla, tulisi hänen hiippakuntansa vaihtumaan. Tätä seurasi avio-ongelmien ratkominen: mies oli ilmoittanut 29 vuotta vaimonaan toimineelle naiselle että jos tämä hänet jättäisi, tulisi hän (yllätys yllätys) vaihtamaan hiippakuntaa. Summa summarum: pitäkää toisistanne huolta, tai jonkun on ennemmin tai myöhemmin pakko vaihtaa hiippakuntaa.

Sain Joensuun baarin keikkavastaavan puhelimitse kiinni ja aiemmin kesken jääneet catering-neuvottelut päätyivät 2 bändikaljaan per naama, muuten kaikki hommat olivatkin selviä. Mikkelin nähtävyyksiä ei tullut pahemmin katseltua, Visulahden kohdalla ihailtiin huoltoasemakäynnin yhteydessä kymmenen minuutin ajan dinosauruspatsasta, siinä kaikki. Joensuuhun saavuttiin ajoissa, ensimmäisenä etappina Sinin ja kumppanien kommuuni jonne osa porukasta oli jäämässä yöksi. Sini oli auttanut keikan säätämisessä baariin ja kaiken kukkuraksi aikoi tarjoilla meille mitä maittavimman lounaan. Pari isoa kattilaa spagettia ja soijarouhepohjaista bolognesekastiketta sekä kunnon kulho maittavaa salaattia tekivät meistä sangen onnellisia. Äkillinen syöpöttely vaati myös ruokalepoa, ja kaikeksi onneksi meillä oli aikaa siihen. Baari oli aukeamassa kuudelta ja sovimme roudauksen seiskalle. Reilu tunti makaamista vatsa täynnä silmät kiinni patjalla idyllisen puutalon kammarissa teki kummasti eetvarttia.

Keikkapaikalla paljastui että baarin yläkerta aukeasi vasta joskus puoli yhdentoista kieppeillä, joten keikat alkaisivat suunnitellun kymmenen sijaan yhdeltätoista. Toinen mielenkiintoinen seikka oli myös paikan akustiikka. Kun sanon mielenkiintoinen tarkoitan aivan hirveä, soittotilassa oli yksi seinä peiliä, toinen ikkunaa ja huoneen keskellä ammotti porraskäytävä joka toimi mahtavana kaikukoppana. Homman teki entistäkin hurjemmaksi se, että tänään oltiin päätetty testata Miettusen totaalisen tuhon rumpusettejä. Demppaamaton, kunnolla soimaan viritetty ohutkalvoinen 22" teräsbasari aiheutti jo kevyillä polkaisulal sellasia jyrähdyksiä etten ole varmasti ikinä ennen vahvistamattomasta rumpusetistä kuullut. Jo Hebojen soundcheck oli jotain aika käsittämätöntä, soiton voimasta huomauttivat niin henkilökunta kuin paikallinen bändikin. Näillä kuitenkin mentiin, aavistuksen verran kitaroiden äänenpaineesta tinkien, mutta kuitenkin täysin kaiken kohtuuden ulkopuolella olevin voimakkuuksin. Keikat vedettiin sekavalla lavasoundilla, Morkkiksella tuntui tänään olevan hyvä veto päällä ja Heboille tämä jyräsoundi toki sopikin jo yleisen estetiikan. Oma soitto oli vähän sinne päin, ja keikan jälkeen yleisöstä kuului valitusta ettei lavan oikealle puolelle ollut kuulunut oikein laulua. Syykin selvisi, toinen kaappi ei ollut ollut ollenkaan päällä.. Tätä tämä on kun soittaa itse itseään miksaten. No, oikeastaan noi muut keikat kuulostivat kyllä tulpat päässä ihan hyvältä, White Tears tuli nähtyä ekaa kertaa ja hyvin toimikin. Vetivät kyllä koko keikan siitä yhdestä puusta veistettyä biisiä, mutta kun biisi sinänsä oli tarttuva keskitempoinen katupunkahtava-hc-ralli hienoin bassolinjoin niin mikäpä siinä kuunnellessa. Lippuja meni kohtalaisen hyvät 45.

Otso, Harri ja Petteri vietiin Maurin kämpille (suunnitelmissaan oli lähes suora nukahtaminen), minä ja Katri päätimme tsekata kommuunin jatkomeiningit ja harkita saunaoption käyttöönottoa. Jatkot olivat seesteisen rauhalliset vaikka viinaakin riitti vielä. Paljon puhutussa puusaunassa taisi käydä lopulta vain 4 henkeä, minä yhtenä niistä. Tämä palkitsi suunnattomasti (Joensuun pit stop oli muutenkin kertakaikkisesti reissun kliimaksi ja sellainen Shangri-la keskellä pahaa maailmaa jollaisen haluaisi itsekin kiertävälle bändille tarjota). Erään asukkaan (jonka nimeä en kykene nyt muistamaan) hehkuttama kaivossa pulahdus oli myös pakko tehdä, valitettavasti kaivo oli niin pieni ja vettä niin vähän etten päässyt pulahtamaan kokonaan veden alle. Muuten kylmänä ja pimeänä syysiltana kaivoon kiipeäminen tikapuita pitkin oli aika hieno ohjelmannumero. Olisi pitänyt pyytää jotakuta vielä pistämään kansi kiinni pienen klaustrofobisen tripin aikaansaamiseksi. Kesäaika vaihtui talviaikaan yöllä, joten untakin saatiin hieman enemmän kuin oltiin ennakoitu.

Sunnuntai 31.10: PaskaAyCarambaHalloweenMäski, Nuorisotalo, Muurame


Muurameen lähdettin puoliltapäivin. Vaihdoimme taas autoja niin että Tune ja Katri ratsastivat jälleen Unelmien Bändipakulla. Se kaipasi taas nestettä syyläriinsä, mutta näytti kuluttaneen dieseliä varsin maltillisesti. Puhelu festarimoguli Mikolle paljasti että backline ja PA oli sittenkin valmiina paikalla (vaikka olimmekin varautuneet niiden tuomiseen). Se tarkoitti että ei tarvitsisi juuri roudata ja kotimatkalle saatettaisiin päästä hyvinkin ajoissa. Veimme Katrin Jyväskylän matkakeskukseen ja jatkoimme siitä Muurameen, jossa olimme ehkä puoli viiden paikkeilla.

Perillä paljastui että kaksipäiväisten festarien lauantai oli mennyt täysin vituksi, takkiin oli tullut rapsakat 800 € (takaajina järjestäjien oma lompakko) ja maksaneita asiakkaita oli ollut 17. Meitä ei juuri huolettanut koska olimme jo omillamme, ja maittava ruokatarjoilu (herkullista kasviskeittoa, itse leivottuja sämpylöitä ja erinomaista kasvislevitettä) oli tärkein juttu tänään.

Soittoajat olivat aika aikaisin järjestäjien pyynnöstä, kiertueen bändit soittivat ekana settinsä pois 11 lipun maksaneelle, vähän sinnepäin ja rimaa hipoen. Oma keikka meni aavistuksen verran pelleilyksi väsymyshepuleissa eikä lauluakaan kuulunut yleisöön koska huusin koko keikan ajan epähuomiossa taustalaulumikkiin. Hauskaa oli silti, että mikäpä siinä..Roudausrutiinit oli myös saatu vedettyä melko skarpeiksi: kaikki 5 bändiä soittivat yhteensä alle 2 tunnin sisään. Eipä siinä, kamat kasaan ja kotimatkalle (Hebosagil otti taas eri auton jotta pääsi lähtemään etukäteen mukanaan kaikki Hiukkavaaran treeniksille menevä varustus). Me loput lähdimme kahdeksalta suuntana Välivainion treenis. Matka sujui vähimmin pysähdyksin tähän asti, Viitasaarella syötiin viimeiset hankerahoitetut ateriat ja Ylen Ykköseltä kuulunut Avaruusromua loi matkalle aikamoista avaruusajan tunnelmaa.

Perillä yhden jälkeen roudattiin nopeasti, siivottiin auto ja palautettiin soittajat heidän oikeille asuinpaikoilleen. Kun Blue Rentiltä vuokratun auton avaimet putosivat palautuskuiluun ja lähdin pyöräilemään Välivainiolta kotiin, oli olo yhtä aikaa väsynyt, onnellinen, tyhjä, onnellinen, väsynyt, haikea, onnellinen ja väsynyt. Ryyppääminen pysyi ainakin allekirjoittaneella hyvin aisoissa mm. yhden myöhäisen kuskinnakin ja akuutin rahapulan takia. Aika iisiähän tällainen julksin varoin tuettu ja kunnolla etukäteen suunniteltu rundaus on, jopa Petteri joutui myöntämään ettei missään vaiheessa edes vituttanut kunnolla. Seuraavaksi himottaisi lähteä kunnolla pariksi viikoksi Eurooppaan. Se minne, milloin ja millä bändeillä on vielä auki, mutta päästävä on, se on selvää.

-Lauri

(Aloitin päiväkirjan pitämisen 27.10 klo 01.55 kotona, muu teksti on kirjoitettu missä sattuu tien päällä ja loput kotiinpaluun jälkeen maanantain ja tiistain välisenä yönä 2.11. )