Näytä kaikki kirjoitukset / Näytä kaikki kategoriat
Näytä kaikki kirjoitukset / Näytä kaikki kategoriat
Oulun ja Raahen geget
12.10.2008 | 13:47, Petteri
Hei!
Jahas, joudun näemmä taas vääntämään blogimerkinnän uusiksi, koska tämä sekoilee jotain... Koitetaampas sitten taas... vittu!
Keikkaviikonloppu meni hyvin. Perjantaina Ykän pubissa oli muistaakseni 53 sisäänmaksanutta ja lauantaina Raahessa tais olla päälle nelisenkymmentä. Ihan kohtalainen yleisömärä siis. Perjantain keikka meni hyvin, vaikka ilmeisesti basso ei oikein kuulunut muillekaan soittajille, rumpalina oletin, että kamat on taas suunnattu vaan vähän ohi... Noh, Raahessa soundit olivatkin sitten jo huomattavasti paremmat, vaikka laulua en kuullutkaan juuri ollenkaan. Keikat kyllä menivät muuten hyvin ja niistä jäi hyvä maku suuhun, krapulankin vältin molempina iltoina, niin ei se kissanpaska kutkutellut kurkkua missään vaiheessa. Perjantaina väsytti ja lähdin kotiin hieman ennen Fortiezin setin loppua. Tunen pojat olivat kuulemma pitäneet railakkaat jatkot vielä Intiössä kumppaneitten kera. Perjantaina taas otin vapaaehtoisesti kuskinnakin, jotta pääsisimme kotia yöksi, eikä tarvisi jäädä Raaheen yöpyilemään. Kiitoksia Gosh! Mr Medorin ja Fortiezin pojille railakkaasta räimeestä ja kiitos Rytmikselle bändikaljoista ja ruuista. Tullaan toistekki mielellämme soittelemaan Raaheen. Uusia keikkoja odotellessa!
EDIT: niin, unohdimpas sanoa, että uudet biisit saivat hyvän vastaanoton ja toimivat aika hyvin!
-Petteri
Puntala 2008-raportti
30.07.2008 | 02:46, Lauri
Torstaina lähdettiin ajelemaan puolen päivän jälkeen Oulusta Tampereelle. Matka sujui nopeasti yhdellä varikkopysähdyksellä, vaikka ilmastoimattomassa Toyotassa tuppasikin olemaan kovin kuuma. VV:lle saavuttaessa seitsemän maissa terassi oli jo täynnä porukkaa. Soittojärjestyksestä ja muista bändeistä ei ollut vielä tietoa ja muiden soittajien piti lähteä keikan jälkeen ajelemaan takaisin Ouluun (Qstock-lippujen haltijoina). Päätimme näinollen ottaa aloitteen käsiimme ja hoidimme tsekkailut ja soitot ekana alta pois.
Ainoa ongelma oli, ettei talon setissä ollut kuin 2 symbaaliständiä, eikä muidenkaan bändien rumpaleilla vaikuttanut olevan sopivaa rautaa mukana. Onneksi juuri ennen kuin soiton piti alkaa sattui itävaltalaisen Maradona-yhtyeen rumpali roudaamaan omia kamojaan sisälle. Kysyttyämme asiaa kohteliaasti hän kävi kipaisemassa bussista sopivan ständin, ja sitten päästiinkin soittaa pätkyttelemään. Epätyypillisen kuuma hellepäivä ja kohtalainen määrä porukkaa talossa takasivat näille leveyksille harvinaisen hikiset soitto-olosuhteet. Soitto kulki oikein rätväkästi ja porukka vaikutti diggailevan. Keikan jälkeen syötiin, haahuiltiin epämääräisesti, säädettiin raha-asioiden kanssa ja lopulta ennen Rakkauden keikan loppua oli muu porukka jo autossa matkalla kohti pohjoista. Minullehan tämä sopi mainiosti, sillä eiväthän autoilua suunnitelleet toverit ehtineet kaikkia kaljalippujaan imaista. Ruoka- ja juomapuoli sekä muut järjestelyt pelasivat VV:llä mainiosti, ja lavasoundikin oli kohtalaisen hyvä. Odotan innolla seuraavaa ekskursiota kyseiseen keikkaluolaan, olisipa jokaisessa Suomen kaupungissa vastaava mesta.
Rakkaus soitti perusmallin crustia nais/mies-tuplavokaalein. Kansalaistottelemattomuus oli huomattavan paljon skarpimmassa kunnossa kuin Ykällä, ilmeisesti kitaristin vaihto ja lyhyempi ryyppyputki taustalla auttoivat. Välispiikit olivat tosin ehkä vähän hillitympiä. (Post-apokalyptinen utopia jossa soitellaan krustia akustisella kitaralla systeemin palavilla raunioilla kävi silti hivenen naurattamaan) Maradona soitti hyvin pitkälti perusasiohin keskittyvää crustia, jota eivät taustoja huutaneet naisbasisti ja -kitaristikaan kauheasti virkistäneet. Ei mitenkään paskoja bändejä, mutta pikkuisen alkoi loppua kohti puuduttaa tämä kattaus.
Tämän jälkeen piti metsästää yöpaikka, joka onnistuikin melko helposti. (Lämpimät kiitokset Karihtalalle). Seuraavana aamuna kylmä lonkero auki ja suunta levykauppojen kautta Veganissimoon lounaalle. Maittavan aterian jälkeen napattiin Hanne mukaan juna-asemalta ja matkattiin Führerin Volvon kyydissä festivaaleille hyvissä ajoin. Harkitsimme tarkkaan mihin tämänvuotinen Kainuu-leiri pystytettäisiin, ja valitsimme loppujen lopuksi kohdan jonkun matkaa lavan vasemmalle puolelle siirtyneestä vesipisteestä alaspäin. Tämä oli lähimpänä edellisten vuosien asutuksia, ei aivan niin lähellä päälavan takaosaa kuin ennen, mutta kuitenkin tarpeeksi kätevässä paikassa festareilla oleilua ja liikkumista varten.
Eka bändi jota ehdin katsomaan leirin pystytykseltä oli Diskelmä (Terrori Ennen Kuolemaa olisi innostanut, mutta aina ei ehdi). Setti vaikutti olevan suurin piirtein sama kuin Töminässä, ainakin vierailijoiden ilmestymisen perusteella. Tunnelma oli parempi kuin Joensuun ankeassa jäähallissa, ja erittäin mainiolta yhtyeen tiluja viljelevä, japcore-henkinen D-beat kuulostikin. Tuluksia kävin tsekkaamassa jonkun aikaa, bändi vaikutti netissä kuunneltuna aika epätyypilliseltä valinnalta Puntalaan. Reipasta melodista suomi-punkkia/rokkia metalli/hevivaikuttein, josta kuului hyvällä tavalla stereotyyppisen punkskenen ulkopuolisuus. Huonona puolena sanat ja meininki olivat hieman äijäilyn ja muun urpoilun puolella, ja jotain tuplabasarikomppeja ja hevikohtia oli turhaan pitkitetty. Ei läpeensä huono, mutta en nykyisellään kyllä varauksettomasti diggailekaan.
Pelle & Unabomberia en suunnitellut katsovani, mutta piti sitä sitten lopulta raahautua muutama biisi fiilistelemään. Ei ollut niin löysää kuin pelkäsin ja mielentilatkin alkoivat olla aika kohdillaan tähän. "Nyt taidetaan olla liian sekaisin kun Pelle Miljoonakin kuulostaa psykedeeliseltä", totesi joku setin ainokaisen reggae-renkutuksen kitarasooloilun aikana. Kusenpolttamat suomirock-"klassikotkin" hinasivat väkisin läpi, olisi voinut tulla jotain räväkämpää niiden aikana.
Hangover Overdosen missasin, vaikka pientä yritystä oli vääntäytyä heitä katsomaan. Matka leirinnästä pikkulavalle oli sillä hetkellä ilmeisen ylivoimainen.. Oli kuulemma ollut kova, levyltä ainakin on. Harmittaa kun ei näiden Crustoberfest-esiintymisestäkään ole oikein mitään järkevää muistikuvaa. Päälavalla möykkäsi sitten Pisschrist, joka oli aika hyvää ja jämäkkää crustia, ei mitään epämääräistä löysäilyä. Laulajan show-elkeet yleisön parissa vähän naurattivat välillä, mutta musiikki oli oikein asiallista. Tätä seurasi epämääräistä megabailausta, kunnes seuraavaksi tsekkailtiin vähän aikaa Widowsin päälava-esiintymistä. Kuulosti oikeastaan ihan hyvältä, vaikka vähän semmoista rokkitähtimeininkiä ja Johnny Rottenin apinointia oli tässä vokalistin osalta mukana. En oikein hahmota bändin merkitystä suomipunkille, kuulemma kovastikin kulttibändi, mutta omaan korvaan ei mitään kauhean erikoista.
Seuraavana olikin illan kohokohdaksi uumoilemani Kyklooppien Sukupuuton keikka pikkulavalla. Valitettavasti äänentoiston säädöt olivat jostain syystä aivan päin persettä (korvatkin lienivät aika sumeat, mutta kuitenkin.). Bändin mieletön kohkaus ei oikein välittynyt, kun kitarasta ei tuntunut kuuluvan mitään, ja muutenkin homma jäi vaisummaksi kuin esimerkiksi Hässäkkäpäivillä. (Jälkeenpäin kyseltynä lavasounditkin olivat olleet soittoa hankaloittavan huonot.). No, ei se keikka sinänsä mitenkään paska ollut, mutta tosiaan ei läheskään niin kova kuin bändi parhaimmillaan, ja ehkä oma pöhnäkin vei parhaan terän hyökkäykseltä.
Assassinatorsia katselin vissiin pari biisiä, bändillä on kiva soundi moniäänisine naislauluineen ja skenehype on armottoman kovaa, mutta omia biisejä tuntuu olevan yksi tai korkeintaan kaksi, ja nekin luvattoman melankolisia jollotuksia. Tämän todettuani siirryin leiriin jatkamaan illanviettoa vielä hetkeksi. Oma teltta oli hukassa, Jere oli ennakkoon luvannut majoittaa minut omaansa, mutta oli sitten onnistunut hävittämään sen automatkalla jonnekin.. Eipä siinä muuta kuin telttapatja ja makuupussi pihalle ja unta palloon, kello lähenteli tuossa vaiheessa varmaankin vasta kahta. Vaikka yö oli kirkas ja kylmä, niin väsyneenä ja päihtyneenä nukkuminen ei teettänyt ongelmia.
Lauantai-aamuna heräilin kahdeksan maissa, koetin juoda vettä ja saada uudestaan unta, mutta eihän siitä leirinnän mekastuksessa mitään tullut. Eipä muuta kuin jääkylmää lonkeroa ja voileipää naamaan kylmälaukusta, ja elämä alkoi taas vähitellen hymyillä. Aamupäivä meni epämääräisessä vötkyämisessä ja Hannen jalan kuntoa ihmetellessä. Joku holtiton humalikko oli kaatunut yöllä teltan päälle, ja Hanne päätti tuskallisen festariklenkkaamisen sijaan valita junamatkan takaisin Ouluun. Jos jotain positiivista tästä episodista pitää keksiä, niin nyt sain käyttööni ruhtinaallisen 10 euron teltan, johon mahduin seuraavaksi yöksi nukkumaan juuri ja juuri.. Saimme kyydin Lempäälään Toukolta, Hanne pääsi festaribussia kivuttomammin asemalle ja minä Toukon ja kumppanien kanssa pizzalle.
Ruoka- ja juomatäydennyksen jälkeen palasimme festivaalialueelle, jossa minua odotti leirissämme yllätys. Kun aiemmin selitin leirimme sijaintia vesipisteen lähellä seikkaperäisesti, oli siihen perusteltu syy. Jo illan aikana huomasimme, että vettä valui koko ajan ikävästi leirimme keskelle, ja aamulla koko leirin rentoon istuskeluun suunniteltu keskiö oli muuttunut totaaliseksi mutavelliksi. Hivenen korpesi, varsinkin kun mudan pintaan nousi vielä aikamoinen määrä matoja nurmikentän mullasta. Sillä aikaa kun olin reissussa, oli koko leirimme Hannen telttaa lukuunottamatta siirtynyt ja hajautunut ympäri leirintäaluetta. "Mikäs siinä", tuumin minä, ja jätin teltan siihen mihin sen olimme pystyttäneet. Sen pohja näytti pitävän vettä ja mutaa aivan kelvollisesti ulkona, enkä kuitenkaan ajatellut viettää siellä aikaa kuin nukkuessa. Toivottavasti ensi vuonna vesipiste palaa aiemmalle paikalleen, tai ainakin itse osaamme valita järkevämmän paikan leiriintymiselle..
Ensimmäinen lauantaina näkemäni bändi oli The Sörsselssöns, jonka reipas spedepunk sopi hyvin nousujohteiseen iltapäivätoimintaan. Koiruus aka. Valse Tristen uusi kokoonpano meni ohi, ilmeisen skarppina kuuntelin kummallisia välispiikkejä leiristä tajuamatta juonta.. Noituus veti hienon setillisen pesukonekrustiaan, tällä kertaa ei tosin katkennut sähköjä eikä meininki ollut muutenkaan yhtä käsinkosketeltavaa krustilokin kirkunaa kuin Pottupellossa (tietenkään!). Hetero Skeleton oli mielestäni erittäin hieno valinta festarien päälavalle kello kolmeksi. Useampikin ihminen jaksoi tästä taidepläjäyksestä valittaa, vaikka minusta tämä oli erittäin virkistävää free möly-tuuttausta. Omat voimat tosin ehtyivät sen verran, että oli pakko ottaa perinteikäs nokostuokio päälavan rinteessä, joka jostain syystä on tullut otettua useampanakin vuonna suurin piirtein samaan aikaan lauantai-iltapäivästä. (Toiset kuulemma heräilivät H.S:n mekkalaan leirinnässä ja voivat pahoin, mutta meikäläisen se tuuditti vain mielenkiintoisiin unimaisemiin..). Uni maittoikin jopa niin, että Igni et Ferron settikin tuli tsekkailtua pääasiassa vaakatasosta. Herättyäni kunnolla kävin katsomassa pikkulavalla jotain bändiä, joka oli varmaankin No Heroes (tästä oli kahdenlaista tietoa, joko se oli se tai sitten Daisy Cutter.) Joka tapauksessa hyvää ja reipasta hardcorepunkkia sieltä tuli, ja laulajalla oli hienot aurinkolasit päässään. Sotatilaa ja Totälickersiä tuli tsekkailtua muutamat biisit, ei mitään jämäbändejä nämäkään, ei vain jotenkin tuohon väliin noita jaksanut. Jotain sosiaalista elämää siinä kai tuli yritettyä ylläpitää, ja Jereä ja Aapoa metsästettyä jotta suurenmoiset puuttuvan lauluraidan äänitykset maakuntalaulu-versioon saatiin hoidettua. (Jossain välissä ne sessiot sitten hoidettiin, aikamoista särösoundia taltioitui ja piuhan liikkuessa melko totaalista napsua ja rahinaa.. Editoinnin jälkeen noista kuitenkin löytyi muutamat käyttökelpoiset riimit ja projekti etenee).
Päälavalla esiintyneen Colossin keikan katsoin kokonaan, ja se oli aika virkistävän poukkoilevaa HC:ta se. Ei mitään progea tai riplausta, mutta paljon lyhyitä, nopeita ja vähän vähemmän nopeita paloja kasattuna biiseiksi. Koukkuista, mutta silti enimmäkseen vanhan koulun epämetallisia juttuja sisältävää musiikkia. Tykkäsin kovasti. Tätä seurasi sekoilua ja taukoa musiikista nauttimisesta, vasta loppuillasta tuli sitten katsottua putkeen orkesterit Viisikko-Terveet Kädet-Fy Fan-Keuhkot(osittain)-The Adolescents. Viisikko oli hyvä, vaikka yllätysmomenttia ei samalla lailla itselle ollut kuin ilmeisen monelle muulle yleisön edustajalle. "Suut makeaksi, oksennukseen asti" soi seuraavana päivänä päässä tauotta. Sopivan rupista ja omaperäistä vammailua, harmi ettei vaihdossa saamani CD-R oikein vastaa intensiteetiltään bändin livemeininkiä. Vaatisi ilkeämpää soundia, ei siis mitään hifistelyä, mutta ehkä vähän jotain sellaista mitä Carnivalilla on levytyksillään ollut.
Terveet Kädet oli parempi kuin Töminässä, eli helevetin hyvä. Uh!. Fy Fan oli rempseätä ruotsihösseliä, jonka rumpalin pepsodent-hymy ja viikset naurattivat melko lailla. Hyväntuulista ja mukaansatempaavaa musiikkia. Keuhkot soitti metsässä ja Kake näytti syvänmeren kalalta päästä roikkuvine lamppuineen. Potentiaalisesti hieno ja tunnelmallinen keikka meni kuitenkin ns. vituiksi kun aloitus myöhästyi ja Adolescents alkoi soittaa päälle. Siirryin sitten seuraamaan Ameriikan ihmeen soittoa ja aika äsäkästi se punkrokki sieltä raikasikin. Vanhat ja tuhdit pojat vahvistetuna nuoremmalla kitarasankarilla vetivät Euroopan kiertueen viimeisen keikkansa vankalla rutiinilla, mutta ei millään tapaa laiskasti. Encoreen asti jaksoin hyvin ja nautin kovasti, mutta encore tuntui venyvän turhan pitkäksi. Vähän lyhyemmällä setillä olisi ollut aivan ässäkeikka. En kuitenkaan valita, oli tämä kuitenkin hienoimpia Puntalassa nähtyjä vanhojen setien uudelleenlämmittelykeikkoja.
Lauantai-iltaa jatkettiin neljään asti eri puolilla aluetta, ja hauskaa oli. Mitään uskomattoman uskomattomia festarikommelluksia ei kai sattunut, tai ainakaan minä en niitä muista. Puntalan yleinen hyväntuulisuus ja vapautunut rauhallisuus jaksaa hämmästyttää kerta kerralta. Festariruokaa en pysty kommentoimaan, koska lauantaiyön grillimakkaraa lukuunottamatta pärjäsin itse festarit omilla eväillä. Uiminen oli jälleen erittäin oleellinen osa festarikokemusta, näillä helteillä olisi ilman sitä hajonnut täysin.
Sunnuntai-aamu oli tyypillinen lähdön tunnelmaa täynnä oleva suoritus. Lievän krapulan kummittelu aiheutti ahdistusta, ja uskalsin juoda ensimmäisen oluen vasta saatuani teltan pakattua ja raha-asiat hoidettua loppuun. Laren ja Lauran kyydillä lähdettiin sitten etenemään Tampereelle ja siellä syömään ennen kuin tuli aika vääntäytyä VV:lle kaksiosaista lopetusklubia varten (klo 15-18 akustista musiikkia ja klo 20-02 sähköistä rähinää) . Suunnittelimme syövämme Sohossa, mutta sen ollessa kiinni päädyimme naapuriin Zarilloon. Nappasin krapulan tuskaisissa lihanhimoissa annoksen ribsejä ja ristikkoperunoita, ihan ok, mutta melko kallis valinta. Ounastelin jo tässä vaiheessa tuloillaan olevan ns. "nälkäkrapulan", joka johtaa usein pahan olon välttelyyn hillittömillä ahmimiskohtauksilla. Vastavirralle olikin Veganissimo järjestänyt ulkoilmagrillin, joka tarjosi mm. aivan mahtavia purilaisia falafel-pihveillä. Ainakin lohkoperunat ja paistettu seitan-settejä olisi ollut tarjolla vaihtoehtoina, mutta purilaisia tuli sitten syötyä pari kappaletta ja voin todellakin kertoa että olivat sen vitosen väärtejä kappaleelta.
Sur-rur heitti täysin sunnuntain "väsynyt, mutta onnellinen"-fiilikseen sopivan setin, johon kuului tyypillistä hapuilua biisien välissä ja aikana. Mainostettu akustisuus oli tässä tapauksessa sitä, että Vilulla ei ollut säröt päällä kitarassa ja yleisesti biisit vedettiin hitaammin ja kevyemmällä otteella kuin tavallisesti. Mahtavaa joka tapauksessa, vaikka jouduinkin köllöttelemään osan setistä ja nauttimaan musiikista silmät kiinni. Jaakko ja Jay olivat yhtä hullussa vedossa kuin Pottupellon avausklubillakin, oma sykekin nousi poikien mesoamista kuunnellessa epäterveellisiin lukemiin. Tässäpä vasta akustinen duo, joka ei todellakaan leiki. Lawrence Arms tuli edelleen aika vahvasti mieleen välistä, se ei todellakaan ole huono juttu se.
Kaljanjuontia tuli myös jatkettua pitkin päivää, joka oli ehkä vähän huono valinta. Kaikki rahat, jotka reissulla oli omia eväitä ja kaljoja juodessa säästyneet tulivat sitten sikailluksi sunnuntaina. Vastavirralla tuli maisteltua mm. Sirbusta, joka on suomeksi siideriä ja sorbusta sekaisin tuopissa. Maistui huomattavasti paremmalta kuin suomalainen perus-"siideri" raakana. Toinen vielä enemmän suositeltava valinta oli Westonsin Oak Conditioned Medium Dry-siideri, jota löytyi baarista niin 6,5 % kuin 8,2 % vahvuisena. Todella mehukasta ja raikasta juotavaa. En tosin tiedä miten sypäkältä tuo vahvempi normipäivänä maisteltuna maistuisi, nyt tuntui 4. päivän fiiliksissä siltä kuin olisi keskioluen vahvuista hedelmämehua juonut.
Sunnuntaipäivä tuntui kuluvan tuskallisen hitaasti. Iltaa kohden hioutui alkuperäisestä poikkeava suunnitelma lähteä sähköisen bändiosuuden ajamaan Lapualle Laren äidin luo yöksi, josta pääsisi sitten seuraavana päivänä kätevämmin Ouluun. Lopulta puoli kymmenen maissa Yhteiskunnan Ystävät? alkoi paukuttaa autenttista kasikakkostaan. Totaalisen mahtava keikka heiltä jälleen. Setin loppupuolella kuullussa Sorto-kappaleessa kävi Ruidosa Inmundiciasta ja Maradonasta tuttu Caro heittämässä vierailevat vokaaliosuudet, eikä asiaan jäänyt pahemmin epäselvyyksiä. Sorto on lopetettava! Viimeisenä biisinä kuultiin TK:n "Pissaa ja paskaa", jonka jälkeen yleisöstä kuului aika runsain mitoin Läjän uh!-ääntelyn imitointia. Keikasta jäi puhdistunut, suorastaan katharttinen olo ja lievä, nakertava paha olo tuntui vihdoin kadonneen jonnekin. (Saattaa olla että alkoholia oli tässä vaiheessa vihdoin tullut nautittua krapulan ja väsymyksen neutraloimaan riittävä määrä).
YY:n jälkeen esiintyi 80-luvun italo-hc:ta koveroinut Corruzione Mentale, joka oli myös aikamoista paukutusta ja silpomista. Totälickersiä ei tullut tänäänkään katsottua kuin pari biisiä, kuulosti äkkiseltään väkevämmältä näin kuin festarien päälavalla.
4 päivää Puntalaa on ihan liian kreisiä megabailausta minulle, sunnuntaina olisi pitänyt tajuta olla juomatta mitään niin homma olisi ollut suurin piirtein OK. Tunnelmat olivat loppua kohti huomattavan haikeat, kun kaikki kaveritkin lähtivät jo iltapäivästä ajelemaan kuka minnekin. Niinpä mekin sitten lopulta pääsimme kiitämään kohti Pohjanmaan lakeuksia. Marru ja Mikko lähtivät myös samaan kyytiin, ja loppumatkasta jäi mieleen lähinnä Mikon kuolemattomat neuvot siihen kuinka erotetaan rusakko ja jänis toisistaan: "Jänis on se, joka on kesälläkin valkoinen.". Aamulla ei ollut onneksi kiire minnekään, vaan nukkumiseen, henkilökohtaiseen hygieniaan ja aamupalan nauttimiseenkin jäi aikaa. Perille Ouluun selvittiin rauhassa iltapäivällä, ja nyt on todella kiva olla kotona. Kiitos ja hyvää yötä. (Kirjoitettu 29.7-30.7 klo 23.30-02.45, virkistysaineena iso lasillinen jäähdytettyä maitokahvia jäillä..)
Mitäpä se hyvejää?
04.05.2008 | 11:23, Lauri
Kirjoittelen tässä vielä porukoiden koneelta Suomussalmella ennen kuin lähdetään roudaamaan kunnan PA:t takaisin Töpäriltä Nuokkarille. Kiertue on mennyt järjestelyiltään oikeastaan ihan nappiin. Syömiset, juomiset, nukkumiset, roudaamiset ja soittamiset ovat sujuneet. Ainoa ongelma on ollut, ettei kainuulaista nuorisoa ole juuri näkynyt. Riippuen vähän miten laskee, Kajaanissa oli parhaimmillaan ehkä vähän yli 10 nuorta Generaattorin henkilökunnan lisäksi, Suomussalmella huimat 2. Mediaa kiertue kiinnosti huomattavasti enemmän kuin nuorisoa, Kalevassa ja Kainuun Sanomissa oli jo jutut ja Kansan Tahtoon sekä Ylä-Kainuuseen lienee tulossa. Rock-musiikin ja politiikan yhdistäminen on ilmeisesti totaalisesti menneiden vuosikymmenien juttu, joka sattuu kuriositeettina kiinnostamaan toimittajia?
Vappuväsymys, hyvät pussikaljakelit ja pelko punikiksi leimaantumisesta ovat varmaankin verottaneet väkeä. Lisäksi on se valitettava tosiasia että kun itse vanhenee, ei korvessa ole enää kavereita joita kiinnostaisi tulla katsomaan keikkaa.
Vähän kurjaa että ainoaksi toimivaksi rock-musiikkitapahtumaksi täällä taitaa jäädä vanhojen paikkakuntalaisbändien reunion-katselmus Suomussalmi-rock. (Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa tapahtumana, paitsi että se on järjestetty joka vuosi Puntalan ja Q-stockin kanssa samaan aikaan, ja allekirjoittaneelle valinta näistä on selvä (Lempäälään!).
Fungukset vetivät perjantaina hivenen väsyneen setin , mutta eilen oli kyllä helvetin kova meno heillä. Menevää ja vittumaisen kuuloista (punk? stoner? action? ei oikein istu mikään etuliite) rokkia ööh, sanotaan nyt vaikka white trash-asenteella (lähinnä siis rokkikukkoilun vastakohtana). Aikoivat vielä kesällä julkaista pitkäsoiton oikeaoppisessa LP-muodossa sekä vapaana nettijulkaisuna (molemmat hatunnoston arvoisia tempauksia).
Eipä tässä isompia, lähdemme nyt roudaamaan, syömään ja sitten kohti Kuuuuusamoa. Jos yleisöä on alle 10, ajateltiin alustavasti soittaa 1 biisi per katsoja ja sitten kotiin..