Runokilpailu 
Yhteiskunnallisen runon kilpailu on päättynyt. Voittajat julistettiin 14.1.2008

Tuomaristo valitsi palkittaviksi seuraavat kirjoittajat:
1. Aleksi Kujanpää, Espoo
2. Sauli Salomaa, Tampere.
3. Riitta Myöhänen, Kuopio

Kunniamaininnat saivat seuraavat henkilöt:
Marika Leppäniemi, Tampere
Pia Ronkainen, Oulu
Esa Pesonen, Vantaa

Onneksi olkoon!
Ja kiitos kaikille osallistujille.

Lisätietoa kilpailusta:

Kilpailuun (10.10.-6.12.)
osallistui 22 nimimerkkiä eri puolilta Suomea, yhteensä 59 runolla.
Yhteiskunnallisia aiheita lähestyttiin monella tavalla, aiheissa näkyivät
mm. köyhyys ja eriarvoisuus, opiskelijaelämä ja työttömyys.
Voittaja erottui joukosta tasokkailla ja monitasoisilla runoilla, jotka
olivat monipuolisesti yhteiskunnallisia mutta eivät yksinkertaisen
julistavia.

Palkittujen ja kunniamaininnan saaneiden kirjoittajien runot ovat luettavissa alla.Osa runoista julkaistaan Oulun Ylioppilaslehden numerossa 3.

Tuomaristoon kuului:
Jarmo Stoor, kirjailija ja kirjakauppayrittäjä (nettisivut)
Pirkko Böhm-Sallamo, kirjoittamisen opettaja
Kari Sallamaa, dosentti (kirjallisuus, Oulun yliopisto)
Harri Holtinkoski, runoilija
Laura Oulanne, Oulun punavihreät opiskelijat

Kilpailun suojelijana toimi runoileva kansanedustaja Merja Kyllönen, joka myös jakoi
palkinnot.

PALKITUT JA KUNNIAMAINITUT RUNOT

Huom, runojen sisennykset eivät ainakaan toistaiseksi näillä sivuilla näy. Pahoittelemme.

1. Aleksi Kujanpää

I

olen hengittänyt syvään huoneeni ilmaa
olen vahdannut hälytyssireenejä
katseellani hakenut talojen katoilta
kovaäänisten mustia ryppäitä
laskenut palkkien lujuutta
betonista etsinyt rokonarpia
sillä jonakin päivänä huuto lentää
rakenteiden läpi luuytimiin

kahvit höyrystyvät kupeista
kupit lakkaavat olemasta
pilvistä sataa jodia
ja kadmiumia
aamiaishiutaleita ja
kirkasta annamannaa ja tuuli
pelaa julkisivuilla pasianssia

II

tuo mies puhkaisi
torstai-iltana jäätelöauton kyljen
ne joilla on valta kysyvät
onko skolioosia tai heinänuhaa
tai vikaisuutta tavattu
mutta tuo mies ei sano mitään
hän on jalkaraudoissa

III

asun mukavalla alueella
täällä hyväksytään monia asioita
täällä hyväksytään vain käteistä
täällä on eniten teiniraskauksia ja pankkiryöstöjä
vaikkei meillä ole pankkiakaan enää

kaartit kypsyvät kerrostaloissa joita ei tarvitse ajatella olemaan
alueiden läpi ei tarvitse ajaa, kiertotiet
kovertuvat itsestään puheen kanteen
katukyltit on käännetty väärin päin
mutta sumea logiikka vie perille

asun yksin ja istun talossa koko talossa itselleni
ja käperryn itseeni niin kuin
sardiinit käpertyvät toisiinsa
rotta juoksee katolla listan vierustaa
rotalla on kiire sen ääni kammottaa minua
ei asunnon pienuus vaan tämä hiljaa putoava paino

IV

pysäytän autoja kahlitsen peltijärveksi
pian kaakkuri aloittaa pesimäpuuhat
kirjoitan luonnonlakeja tuimalla mielellä
sorsa saa sivupeilinsä
paetkoon kurret levein purjein
oravat orvot hallin alta
radio sijoitetaan puuhun metrin korkeudelle
nymfit pitävät humpasta

V

hämärässä kuului kolinaa
sotilaat sulautuivat metsän tapettiin
muuttuivat seinäruusuiksi
koivujen viivakoodit
hirven kiimaoodit
panssarit uinuivat kuin ryhmän lihavin lapsi
hiljainen kadetti astui polkua alas
luuli kuulevansa sen yhden melodian joka tuntui lantioluissa
mutta orkesteri oli jo siirtynyt toiseen ulottuvuuteen
tämän maailman rummuista puhkonut kalvot
- Me olemme kaikki täällä vain komennuksella,
sanoi eversti, ja niisti levollisesti barettiinsa


2. Sauli Salomaa

UHRIT

Mitä halvemmalla myyt itsesi
sen kalliimmaksi tulet yhteiskunnalle, orja
työnarkomaanin ruumis asetetaan näytteille keskelle toria,
kuka muistaisi palvoa?

Maailma on hevoskärry,
jota yhdessä vedämme
sorassa ja suossa auringon alla
myyntikäyrä heijastetaan
näyttämään riippuvalta piiskalta

Maailmassa pakotetaan niin,
että luita alkaa kolottaa
vointi on kiinni
useimmiten päästä kuin kehosta

Synnytään, uurastetaan,
kuntoutetaan kuolemaan

LÖYTÖPALKKIO

Aarteet ovat vain harvojen tiedossa,
jos kenenkään
tarpeellinen varastetaan vauraille tarpeettomaksi
todelliset häviäjät eivät edes huomaa
kilpailun olevan olemassa

Kaikki hyvin,
kaikki laatikossa ja kääreessä,
maapallo hukassa

LUONNOSTAAN

Siivillään linnut vuokransa ilmatilasta maksavat,
ihmiset leijuvat vain unelmissaan
liikutatko vain luitasi,
et tunteittesi kosmosta?

Edelleen kissa hiipii
laulujoutsen lentää
käärme kiemurtelee
ahvenet parveilevat

Vapaasta maisemasta puuttuvat
portit
aidat
ihminen


KYLMÄT PALVELIJAT

Keinottelijat kaatavat sinisilmäisiä
tehokas, sivistynyt
ja itseensä kyllästynyt vaikenee

Verkostoituminen:
lehmänkauppoja ja nuolemista
harjoittelijat, määräaikaiset ja keikkalaiset
pitävät tämän maan pystyssä
sivistymättömät luukuttajat
syrjäyttävät markkinapaikat

Olisiko enää mikään ihme,
ettei ihmeeltä selvittäisi?


TYÖSTÄ KOVETTUNEET

Aurinko, kuu ja tähdet
pujotetut elämänkorteen,
liian pian kiveen kaiverretut

Kämmenen puutarhassa
elämän viivat juuria, sormet kerubeja

Kun menet ihmisen mielen sopukoihin,
löydät metsän
tulitikulla voi polttaa kokonaisen kylän,
kirosanalla kauniin tunnelman

Nykyihmisen on kaivauduttava
syvälle maahan hiljentyäkseen



3.Riitta Myöhänen

OMA OVI

Villellä on oma huone
lämminilmapuhallus
raitissuoratuuletus
tähtikarttainen katto
betoninkarhea matto
tiiliseinäinen talo
mainoskylttien valo

Villellä on oma sänky
tasapohjalla
puolipeitolla
käsivarsityyny

Villellä on osoite
keskustassa
kolmas ritilä kiasmasta
kasvot marskiin päin

Olis vielä ovi
ei kukaan kurkkis
vieläkösekuorsaa vai jokosekolas

Mä kun nyrkillä humahutan
niin siinä on teille ovee
omastakotoo


UUTISIA

Kun televisiossa näytetään
miehiä jalat harallaan
kädet seinään tuettuina
ja toisia potkimassa
haara-asentoa vielä leveämmäksi
kiväärinperät olkavarrella heiluen

kun tämä näytetään
tietää
että on nähnyt sen ennenkin

Niin vähän muuttuu
että se sama nauha ajetaan
aina
uudestaan

väkivalta pysyy
vain lähetysajat vaihtuvat



Pitkät jalat epäröivät
käytävän vahatulla linoleumilla
silmät liukuvat ohi
hän kävelee kaiken ohi

jonain päivänä
kaiken läpi, kaikkea päin.

Hän oli nuorin.
Äiti kuoli kesällä
isä talvella luotiin
itse ammuttuun.
Veljet ovat jo jauhautumassa laitosten myllyissä
paitsi se yksi
joka lähti Ruotsiin
jauhautumaan..

Vanhimmasta sisaresta
oli tehty näille äiti
Äiti
vaikka tarvitsisi äitiä itsekin.

Kaikkea muuta niille ripoteltiin
mutta sitä yhtä aina puuttui.

HERRAT 1 JA 2

Älkää surko herra lilius
ei se ole teidän syynne

rahaa on paha vastustaa

teille vyöryvät optiot, osakkeet,
veneet, autot, kaivopuistot ja karibiat

mikä te olette sanomaan ei
kun maailma sanoo kyllä kyllä
kylläiseksi teidät saa

Voi voi lilius
osananne ahdistus
paljon työtä pitkin yötä
hanhenmaksaa sitten jaksaa
sähköllä on kova hinta
silti pitää herran pinta

Voi voi lilius
saaliinanne kateus
rahaa ei voi vastustaa
vaikka paljon vihaa saa
kyllä kyllä kylläiseksi paljon sai ja ilmaiseksi
laki antaa ajallaan
hyvät herrat palkitaan

Älkää surko herra karvinen
ei se ole teidän syynne

mikä te olette ymmärtämään
kaikkia tämän maan kurjaloita
teille vyöryvät velat ja tyhjät toiveet
siivotkaa vain jäljet ja pistäkää tehtaat pakettiin
mikä te olette sanomaan ei
kun omistajat tahtovat kyllä kyllä
kylläiseksi

Voi voi karvinen
jälki perin murheinen
sulkekaa ja karsikaa
joku siitä nettoaa
missä nyt on miestä kaksi
yksi pankoon paremmaksi
selluherrat antaa kenkää
lappilaiset jänkhään menkää
pomoja ei kukaan poista
toinen tukee aina toista

Aijai herra karvinen
ihan pirunsarvinen
vaikka on niin vaikeaa
valta miestä velvoittaa
firmalle vain voitto hyvä
sulle palkka enentyvä

jos on poissa joltakulta
apua ei tule sulta




Joulu laahaa mustaa peittoa harteillaan
Mihin kantaa kaapua kamalaa

yli kultapallomeren
hopeaviidakon
sähkötähtien
yli
juhlivan maan
ilonpunaisen
Vie peitoksi maailman viluisten

Joulu kantaa kuivia leipiä kassissaan
Mihin aikoo antia ankeaa

on lohta kinkkua kalkkunaa
ruokavadeista pöytä notkahtaa
piparit tortut makeiset
glögimaljat punakylkiset
yli
ahmivan maan
ylikylläisen
Vie ruoaksi lasten nälkäisten

Se sitoo kääreitä sormissaan
Mihin käärii harsoa valkeaa

on
silkkiä samettia pellavaa
takkatulta pumpulilunta
rauhantyötä tähtivyötä
soi
pax vobiscum
gloriaa
Vie kääreeksi haavojen veristen

Se raahaa kuusta pulkassaan
Mihin tahtoo puuta kaukaisen maan

Vie seimen lapselle lahjanaan
sen oksista ristejä taivutetaan



Pia Ronkainen, kunniamaininta

MANIFESTI

Pengon hiljaisuutta mutta,

huutavat pihalla: saatanan mössö, ei viitsi edes lumia kolata!

olen osa kaarta,
X-sukupolvea en allekirjoita
minulla oli paikatut housut perkele ja koulupusero erikseen
toki olen kuunnellut nirvanaa,
kenen syytä oli ja on tähän tyytyminen
minkä mahdan ja mahdanko haluta
poika on lama-ajan lapsi,
kertooko se pessimismistä, että uskaltaa tuoda lapsen pimeään,
vai tyhmyydestä?
se mitä väitätte, ei ole totta
ajattelemme, se on totta
joissain asioissa toimimme ajattelematta, sekin on totta
sanotte sitä itsekkyydeksi, välinpitämättömyydeksi
mutta minä nimitän sitä toivoksi,
syyllistytte osoittamaanne
pukkaamme uhrimme pimeään,
yksi lapsen, toinen väitöskirjan kadonneesta perunamaasta,
kolmas tutkimuksen kasvihuoneilmiön synnyttämistä uusista eliöistä,
neljäs on kortistossa
viides ajaa roska-autoa
me olemme muovautuneet
älkää lyökö kapulalla,
veisaatte puvuissanne kerran vuodessa perkele,
olette niin vitun hartaita,
uskon kuun herraan, en jumalaan
me pistetään pojan kanssa pystyyn nuotio ja paistetaan makkaraa
oikeus on voittanut taas, niin laulu menee
ensin pitää nähdä verta lumella ja jonkun rikkoontua, te sanotte
keräätte todisteita,
me tanssimme kuutamolla
kuun herraa aiemmin palvelleet vartioivat tonttiamme
siltä varalta että syttyy sota


AVANTO

Käymme sairaalan ensiavussa istumassa,
minä ja ystäväni
me olemme aika
kukaan ei aja meitä pois
emme aio sortua hokemiin
vanha mies on lyönyt päänsä
aika on hammas tyynyn alla,
ja syntymättömät hyönteiset jotka näemme lumessa
mies huutaa: miksi minä olen täällä, missä minun vaimoni on?
aika on enemmän kuin ikkuna ja ovi, suurempi kuin mikään portti
leila! leila! mies jatkaa
aika on linnun hauta
pohdimme, milloin kävimmekään sotasairaalassa
miehellä on verinen side otsalla. leila!
siitä on kauan
onko toivo sämpylään leivottu vai kohoava taivas
missä minun lompakkoni on? mies kysyy
karkaavatko lintuaurat,
onko toivo munankuoret linnunpesässä
siivoan roskat jäähän kairattuun avantoon
vai nukkuva pallon puolikas
leila saapuu, sanoo: sinä kaaduit, asfalttiin
mies huutaa: kaaduin? ei, en minä voi olla täällä
pyörällä, oli liukasta, löit pääsi, leila sanoo
pääni, olinko minä juonut? mies kysyy
radiosta tulevat uutiset:
suomalaisten tupakointi on vähentynyt
verenluovuttajista on pula
tämänvuotiset taiteen valtionpalkinnot on jaettu
venäjän presidentti on vihainen
enkö varmasti ollut päissäni? mies kysyy
et, leila vastaa

kävelen yksin kotiin
jäälyhty sulaa, poika etsii vedestä lumihyönteisiä



Marika Leppäniemi, kunniamaininta

VALITSE MINUT

Seurustelukumppanin valinta on poliittisempaa kuin äkkiseltään arvaisi
Urheilijoidenhan kuuluu valita missejä
ja missien korostaa, että urheilijaa en ota, mutta tässä nyt vain kävi näin
hätätapauksessa urheilijalle käy myös toinen urheilija

Rikkaan liikemiehen vaimo ei saa olla ruma
ainakin täytyy osata pukeutua edustaviin vaatteisiin
kunnallispoliitikon mies ei voi olla työtön
yksinhuoltajan ex-mies on aina paskiainen


Jos otat ulkomaalaisen miehen
vihaat kaikkia suomalaisia miehiä
ja pidät heitä juoppoina
mikään ei sinulle kyllä kelpaa
saamarin nirppanokka
ulkomaalaiset vie meidän naiset

Vammaisen kanssa seurusteleva
on kyllä joku ihme hihhuli
toimiiko sillä edes sängyssä
miten teidän lapset pärjää

Huumehörhöt ja muut vasta pahimpia ovat
miten voit elää jonkun rikollisen kanssa
etkö pelkää että se iskee sua yöllä puukolla selkään
eikö sua yhtään hävetä olla sen kanssa

Ei. Koska mä rakastan sitä.

Mitä sinäkin rakkaudesta tiedät?
Toivottavasti enemmän kuin sinä.

YLIOPISTO EI OLE KOULU

Abivuonna Anna-Katriina päättää
idealistisesti uhoten
minusta tulee diplomaatti!

Keväällä hän kahlaa yhteiskuntateorioita
jättää vastaamatta kun kaverit soittavat baarista
Helsingin valtiotieteelliseen on päästävä
on

Anna-Katriinan aikataulutus on ollut täydellinen
hän osaa kirjan ulkoa kummin päin tahansa
mutta koepäivänä hän palauttaa tyhjän paperin
itkee kotona katkerasti
vannoo laihtuvansa kymmenen kiloa

Kaupan kassalla hän oppii vihaamaan ihmisiä
vaa’an viisari liukuu aina väärään suuntaan
kirjan sivut hiertävät silmäkulmaa
toisella yrittämällä hän pääsee sisään
eikä jälkikäteen muista kyseisestä illasta mitään

Anna-Katriina rakastaa uutta opiskelupaikkaansa
vihdoinkin hän on osa yhteiskunnallista opin kermaa
ensimmäinen vuosi menee juhliessa
toinen vuosi ravatessa yliopiston ja pikaruokapaikan välillä
Anna-Katriina tietää että juustohampurilaisessa on 300 kaloria

Anna-Katriina vaihtaa nimensä pelkäksi Annaksi
hänen nimensähän on aivan liian vaikea ulkomaalaisten lausua
Anna haluaa YK:lle töihin
tai vähintään EU:hun
hän haluaa vaikuttaa maailmanlaajuisesti

Viiden vuoden päästä
Anna tajuaa olevansa yhä Suomessa
määräaikainen projektityö
eikä tietoa jatkosta
saati yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta
hän on samanlainen pikkutärkeä osa koneistoa kuin muutkin
aina tilalle voidaan palkata joku muu

Tiedonjanosta on tullut vihollinen
aina on joku joka tietää asiat paremmin
kuka tahansa on potentiaalinen vihollinen
ja yliopistoonkin pääsee neljännes ikäluokasta
se siitä kermasta
samanlainen koulu kuin muutkin


Esa Pesonen, kunniamaininta

JAKOMÄKI TAKAISIN PULLO KERRALLAAN

Pullo kiertää ringissä.
Siinä sitä irvistelevät urheilija kuin arkkitehtikin.
Runoilijoista nyt puhumattakaan.
Sielujen pommitettu rivistö,
Gaza ja Beirut samassa porukassa.
Tulitauko merkitsee kahta selvää päivää
kuolemantykit deliriumissa.
Viimeiset rahat kaverille,
trophy, piirinmestaruus kaniin.
Sitten aloitetaan,
Jakomäki takaisin pullo kerrallaan.
Elämä on sen hetken kaunis, kun ei enää muista.


NIIN KU

Haluton harmaa pieni hiirulainen
kasvoi ihan niin ku seksipedoksi
akateeminen tutkinto
öisestä Helsingistä
PIENI oksennus
suosituimman klubin ulko-ovella
hauskimmalla kaverilla on suru
haluton harmaa pieni hiirulainen
valitsi
tietenkin
hänet

Joka puolella
kasvaa
irtivahatut ihokarvat
Korpikansan kyynel
Giorgio Armanin hajuvettä
klubin ovenkahvassa


KUOLEMA TULEE VAPAUTTAJILLE ENSIN

Päivä: Kaikkein kauneimmasta/karmeimmasta yöstä
Silloin kun Jeesus kohtasi Elviksen
Martin Luther Kingiä ei ammuttu sydämeen
Oswald vapautettiin syyttömänä
Robert Kennedy muutti Amerikan

Silloin
Vain silloin
Oli mahdollista muuttaa historia
Historialla
On yhdenlaista sanottavaa
Vapaus
Mutta kun kuolema
tulee vapauttajille ja vapahtajille ensin


LUOTI

Tulevaisuus on tahdoton
Yö silti kuuma
Ruumiiden läpi polttaa halu juosta juoksuhaudasta päin tulta
Nähdä kun luoti osuu
Tuntea
Se sattuu


TUNNE ITSESI MIEHEKSI, TOVERINI

Tunne itsesi, toverini, arvokkaaksi.
Sielusi on repsallaan.
Kenenkään koira ei tarvitse olla,
ei edes onnellinen, jos siltä ei tunnu.

Helvetti, Suomi rakennettiin perkeleillä,
ei typerillä sulosoinnuilla,
joita naimattomat naiset haluavat kuulla.

Vaatteesi haisevat paskalta,
partasi vuosikymmenten hikeä.

Tunne itsesi mieheksi, toverini.

Tunne itsesi ainutlaatuiseksi.

Sinua ei enää ole.