Libero 3/07
Hyvinvoinnistako porvaripenikan kiukku kumpuaa?
Jo teoksen avaavassa Copyleft Notice -kappaleesta lähtien käy selväksi, millaisilla vesillä liikkuessa porvarilliset purjehduskengät alkavat äkillisesti kastua. Väkevillä, änkyröitävillä. Intellektuaalinen omaisuus on typerin varkaus. Seuraavaksi tiedostetaan juoma-annoksia kumoavan vasemman käden dialektiikan mukaan, että "erehtyminen on inhimillistä - siispä tehkäämme niin"
Ääni toteaa asiain tolan vakuuttavalla intensiteetillä - ja niin vakuuttavalla nopeudella, että Äänin mielenkiintoisesti äännetyssä ääntelyssä tahtoo itse sanoma jäädä jopa kryptiseksi. Alkukantaisen rock-henkinen, välillä hysteerinenkin räpä-räpä-pätätää-rähjäys kuitenkin sopii mainiosti musiikkiin, jossa selkeä Oxford-artikulaatio ei aina välttämättä ole kaiken keskipisteessä. Ja millaisesta musiikista sitten puhutaan?
Kaiken ylinopean takomisen ja jokseenkin perkeleellisen räimeen sekaan onnistuneesti sovitetuista melodioista ja hieman progeilevistakin vaiheista tulee häilyviä takaumia ajasta, jolloin elettiin ajassa: HC Andersen kertoi isästä, joka teki reseptin, johon kuului meirami, joka maustoi ihmislihan, jonka paistoi äiti. Hyvä isi!
Mikko Pöllä